Tali Openin ykkössijoitettu Jeremy Jahn oli koko turnauksen ajan kentällä kireänä kuin viulun kieli. Katsojien keskustelut lehtereillä, valokuvaajan kameran äänet ja vastustajan saamat aplodit tuntuivat ärsyttävän saksalaista.

Kentän ulkopuolella mies oli mukava kuin mikä, ja valokuvaajakin sai finaalin jälkeen anteeksipyynnön siitä, mitä hän tuli sanoneeksi. Lauantaisen kaksinpelin loppuottelun jälkeen Jahn oli pelkkää hymyä. Tiukka kisaviikko Talissa oli päättynyt kaksin- ja nelinpelin voittoon.

-Suurin riemu tuli kyllä jo kvartseissa, kun voitin Kevin Griekspoorin. Se varmisti, että pääsen tammikuussa Australian avointen karsintaan, kertoi Jeremy Jahn.
26-vuotiaalle müncheniläiselle Australian avoimet on uran ensimmäinen Grand Slam –kisa. Hitaasti edennyt ura pääsi tänä vuonna hyvään vauhtiin. ATP-ranking on noussut 500 sijan paikkeilta sijalle 237 (14.11.) ja nousee vielä Tali Openin jälkeen sijan 215 paikkeille.
Aika huima juttu, kun vuoteen kuului 3,5 kuukauden pelitauko pahan rannevamman vuoksi huhtikuusta elokuuhun.

Tänä vuonna hän on voittanut kaikkiaan kuusi ITF Futures –turnausta, ensimmäisen 25.000$ kisan Talissa.  Kehitys lähti liikkeelle yhteistyöstä valmentaja Marc Meigelin kanssa. Miehillä on vain pari vuotta ikäeroa ja Meigelillä hyvässä muistissa omat kokemukset ammattilaisuralta, jolla hän pääsi ATP-rankingissa sijalle 477.

Finaalin jälkeen Jahn kiitteli ukrainalaisvastustajaansa Denys Mylokostovia, joka vei ottelun kolmieräiseksi.
-Onneksi kohtasin nelinpelin finaalissa vasuri David Pelin, siitä oli apua Mylokostovia vastaan pelatessa.

Ukrainalainen oli uransa ensimmäisen kerran ”kaksvitosen” finaalissa. -Tappio harmittaa, sanoi Mylokostov. – En ollut väsynyt, vaikka karsinnoista asti tulinkin.
-Fokus katosi välillä, ja sen kanssa onkin eniten treenattavaa. Tennis on mielen peli ja mielen pitää olla kirkkaana koko ottelun ajan. Nyt ei ollut.

Mylokostoville Tali Open oli kauden viimeinen turnaus, mutta Jahn lähti Helsingistä vielä Astanaan Kazakstaniin kisaamaan 50.000$+H ATP Challengerissa.

Teksti Riitta Närhi, kuvat Tytti Nuoramo